Syksyinen mutta lämmin lauantai saatteli meidät Kätkävaaran retkelle. Kemin ja Tornion Eläkkeensaajien yhteinen retki oli suunniteltu toteutettavaksi seuraavana lauantaina mutta yhteensattumien vuoksi päivämäärä muuttui ja aiheutti muutamia poisjääntejä, mutta iloinen ja reipas joukko meitä silti lähti matkaan. Hieno luontokohdehan Kätkävaara on ja se sijaitsee sopivan matkan päässä Kemin ja Rovaniemen puolessa välissä Louella. Tämän alueen historiaan kuuluu myös pala itsenäisen Suomen historiaa, sillä näille alueille asutettiin Petsamosta siirrettyjä suomalaisia. Tämä retki tutustutti meidät komeaan vaaramaisemaan, jota voi ihailla kuin lappia konsanaan. Mukana matkassa oli myös lapsia ja se antaa aina omaa säpinää reissuun. Kun kapusimme ylös rakkapolkua, kuului takaa yhtäkkiä kirkas ääni: “Kato, pieni vihreä mato”. No kas kun ei pieni vihreä mies, ehdin jo ajatella. Mutta toden totta, siinähän se pieni vihreä mato kiemurteli nelivuotiaan Eelin kämmenellä. Tämä todisti taas ikivanhan viisauden että kun katsoo niin löytää. Kun edellisen kerran viisi vuotta sitten kävimme Kätkävaarassa, matka tuntui paljon helpommalta. Liekö vuodet sitten antaneet omat jälkensä mutta nousu tuntui kyllä paikka paikoin rankalta. Perille kuitenkin päästiin ja kyllä maistui nokipannukahvi hyvältä! Sen verran kiinnostava ja historiallinen tämä seutu on, että siihen palataan erillisen jutun tiimoilta ihan piakkoin.